Blanket - Media Information
Hi-resolution pictures (jpg)
Press releases
Blanket in the media
Gig review and interview at LMSN
"7" reviewed at LMSN
Semifinal gig review at LMSN
Desibeli.net Review
Letsmakesomenoise.com Review
Promo5 Review in Soundi Magazine
Promo5 Review in Rumba Magazine 6/02
Review for My Echo at Gods Of Music
Soundi (8/00) reviews "3"
Soundi (9/99) reviews "promo2"
Semifinal Review in Rumba Magazine 4/99
MPXReview.Com on She Has Nothing
Soundi magazine (1/99) Demo Review
Action at letsmakesomenoise.com
Our faithful supporter, the webzine letsmakesomenoise.com reviewed Kyläsaarirok 4 and also interviewed a caffeine-filled Ville. Both articles in Finnish and heavily worth reading.
LMSN.com reviews "7"
Our demo/ep titled "7" was reviewed at the interesting webzine letsmakesomenoise.com. They liked us much and wrote a flattering piece, click here for the review. [in Finnish only]
LMSN.com reviews our Semifinal gig
Mr. Sbergo from Letsmakesomenoise.com attended our gig at Semifinal in March 2003 and wrote a nice review of his experience. The section concerning our 25-minute performance can be read below, the whole article can be viewed here.
[only in Finnish so far]
Ensimmäisenä esiintyneen Blanketin soittajat olivat tyylikkäästi sonnustautuneet valkoisiin paitoihin ja kravatteihin. Tuo vaatetusratkaisuhan ei ole mikään uusi keksintö, mutta mikäs siinä kun tuo virkapukurokkari-look kerran on todettu toimivaksi. Ja sopiihan se sellaiseen jäykähköön "tässäpä soittelen" -meininkiin, joka leimasi yhtyeen hiomatonta esiintymistyyliä. Kitaristilaulaja ja keulakuva Ville Könösen suorituksessa ei sentään ollut jähmeyttä, eikä olisi oikein voinutkaan, sillä hänen yhtyeensä musiikki suorastaan tulvii vimmaa ja tunnetta. Soitto kulki kyllä hyvin ja soundit olivat kohdallaan, vaikka niitä leimasi tuo ikuisuusongelma, eli laulun heikko kuuluvuus.
Blanketin hieman epävarma lavaolemus korvaantui monin kerroin kappaleiden erinomaisuudella. Nythän on kyse pääkaupunkiseudun vaikuttavimmasta indierock-tulokkaasta, jonka musiikki on silkkaa mannaa emotionaalisen ja älykkään rockin ystäville. Blanketin tyyli risteilee jossakin Pearl Jamin ja At the Drive In:in välimaastossa, ja kuulostaa livenä yllättävänkin raskaalta vaikkei varsinaisesti heviä olekaan.
Loistava Good King toimii milloin vaan, eikä vähintään liveversiona. Vauhtibiisi My Echo takoi kertosäkeellään syviä uurteita tajuntaan ja uusista kappaleista emocore-repäisy, Ivalo, kolahti myös uskomattoman voimakkaasti. Tuimempien kappaleiden lisäksi kuultiin myös Kill the Kids, jonka rento reggaepop-tunnelma kontrastoituu loistavasti Israel-kriittisten sanoituksen kanssa. Näin mainiota bändiä olisi jaksanut paljon kauemminkin, mutta Blanket soitti lyhyesti, antaen nöyrästi tilaa illan muille akteille.
Desibeli.net reviews IFC Volume 1
The webzine Desibeli.net reviewed our label's first effort. The opinions of Blanket's 3-song-effort can be read below, the whole review can be read here.
[un-translated for the time being]
Blanket: Viisivuotias Helsingin nelikko Blanket avaa kokoelman kolmella savuisen punkahtavalla vauhdikkaalla vedätyksellä. Tarttuvat riffittelyt vievät mukanaan Good Kingillä, bileet jatkuvat vauhdikkaasti hetkittäin skamausteilla juoksevalla My Echolla. Tyylikkäin annos on kuitenkin rauhallisemmin starttaava Kill The Kids ska-niskanykimisväliosallaan, kantaaottavalla lausunnolla ja hetkittäin melkoisen korkealle hakeutuvalla laulullaan. Good Kingistä tehty video palvelee hyvin kappaletta. Niin suomalainen fiilis nousee Kleinbussilla ajelusta talvisen pellon laitaa. Kellaribändikämppää ja ihmisryöstöjä. Tämä huopa lämmittää.
Letsmakesomenoise.com reviews IFC Volume 1
Letsmakesomenoise.com was quick to review the maiden release of our favorite record label, Independent Fruit Company. The review for Blanket is below, the whole article right here.
[un-translated for the time being]
Blanketin kolme biisiä ovat kaikki hyviä. Yhtye soittaa indierokkia tarttuvilla melodioilla ja tiukalla soitannolla höystettynä. Pearl Jam -vaikutteet paistavat läpi, varsinkin veddermaisessa laulutyylissä ja My Echo tuo mieleen Seattle-yhtyeen räyhäävämmät numerot. Mihinkään kopiointiin ei kuitenkaan sorruta, eikä esimerkiksi Kill the Kidsin reggae-irrottelussa ole häivääkään Pearl Jamia. Blanket on kokoelman nelikosta ehdottomasti paras orkesteri, ja sille on helppo povata ruusuista tulevaisuutta. Ville Könönen ansaitsee erityistä kiitosta hyvistä sanoituksista, jotka ovat kantaaottavia olematta paasaavia tai naiveja. (4/5)
Soundi Magazine reviews "promo5"
Reviewed once again at the changed demo review column of Soundi, a Finnish rok mag. The original article can be found over here.
[un-translated for the time being]
Ryhdikkäästi nelikko tuuttaa äänekästä rockiaan, vaikkei genreään mitenkään mullistavasti uudistakaan. Omaperäisyyttä tuo solistin varsin persoonallinen tulkinta, jonka antaumus voi jollekin olla liikaakin, sillä aika hienoisesti se rasittavan mylvinnän paremmalla puolella pysyttelee. Biiseissä on selkeästi yritystä välttää ilmeisimpiä sointukulkuja, jossa onnistutaankin osittain. Vähän epätasaiseksi lopputulos jää biisien sisälläkin. Milanossa kiihkeys ja kuulaasti sahaavat kitarat tuovat mieleen jopa Nevermindin aikaisen Nirvanan. Erittäin lupaava tapaus ja jää kärjestä vain niukin naukin.
Rumba Magazine reviews "promo5"
The Finnish rok and roll magazine Rumba gave a really nice review of our promo disc "promo5" in their demo review section. We are flattered and thank them kindly.
[un-translated for the time being]
Kahden viikon kovin - Blanket
Aina muodikasta mättöpoppia, joka on toteutettu niin harkitusti, että selvästi osaavat ihmiset ovat tässä asialla. Hyviä biisejä voi tehdä hyvin ja huonosti. Blanket tekee hyvissä biiseissään monta asiaa harvinaisen hyvin. Mitään erikoista Blanketissa ei tunnu olevan - toimiipahan vain kokonaisuutena vallan mainiosti. Biiseistä on karsittu kaikki epäolennainen pois ja silti pieniä yllätyksiä riittää loppuun asti.
Vahvuudet: Sovitukset! Melodiat! Jälleen kerran saa sanoa että kerrankin. Jaksakaa ihmiset sovittaa, se tekee hyvää. Jos ette osaa, kysykää Blanketilta apua. Yksinkertaisista biiseistä saadaan paljon irti kun turhuudet vältetään ja kaikki olennainen tiivistetään timantiksi, joka ei aivan heti hajoa. Niin ja solisti Könönen osaa laulaa melodioita ja käyttää ääntä - yhtä aikaa. Usealla jompikumpi unohtuu.
Kehitettävää: Tasapaksuus biisimateriaalissa on hyvä ja paha: heikot esitykset puuttuvat, mutta jonnekin ovat ne aivan loistokkaat biisitkin unohtuneet. Keskinkertaisia sävellyksiä paikataan kuitenkin hyvällä laululla ja loistavilla sovituksilla.
They didn't like us.
Read a review for Blanket at GodsofMusic.com
Soundi magazine reviews "3"
The magazine SOUNDI reviewed our latest release "3" in their wonderful demo review section.
(Click here for the original.)
There has been two changes in the line-up and the band has evolved towards a more heavier direction. The roots are still placed in grunge, but also a lot of other tasty flavors are included. The release lacks a gem like its predecessor's track "p-girl", but the material is still solid. The overall sound is a little on the stuffy side (in lack of a better word) or is it intentional? Otherwise the band works well and therefore maintains its position near the top of the heap.
[original words]
Pari kaveria on kokoonpanossa vaihtunut ja samalla on meno muuttunut raskaammaksi. Grungessa ovat edelleen juuret, mutta muutakin on paljon mukana. Nipusta puuttuu viime demon kaltainen helmi (Pgirl), mutta tasavahvaa materiaali on. Soundipuoli aavistuksen tukkoista, vai onko se tehokeino? Muuten toteutus pelaa hienosti, ja sen ansiosta tämä säilyttää paikkansa kärjen tuntumassa.
Soundi magazine reviews "promo2"
Rock mag SOUNDI reviewed our latest recording "promo2" in the demo review section of their 9/99 number.
(Click here to see that we didn't make this one up ourselves.)
A real step forward from the previous demo. The sound is really firm and underlined with defiance. The band grinds it's post-grunge with a fittingly heavy grip. Of the three songs, one is brilliant (p-girl), one is on the weak side (& i wish u) and one inventful (she has nothing). The latter nicely loans it's structure from "My Generation", even though the chords are different. Really un-apologetic and massive stuff. Close to the top of the pile.
[original words]
Onpas menty eteenpäin sitten edellisen demon. Meno on todella vankkaa ja uhmakasta. Post-grungeaaan bändi vääntää edelleen oikean raskaalla otteella. Kolmessa biisissä on yksi erittäin hyvä (Pgirl), yksi heikohko (& I wish U) ja yksi näppärä (She Has Nothingissa). Tuossa She:ssä on hauskasti My Generationin rakenne, vaikkeivät soinnut ihan samat olekaan. Anteeksipyytelemätöntä ja kunnolla isokätistä menoa. Nousee kärjen tuntumaan.
Semifinal Gig Review
Rumba, a big Finnish rock magazine had a small review of our Semifinal Gig in it's 4/99 number. The review was written by Matti Markkula.
[a very loose translation from Finnish]
Blanket, a totally unknown band to me, was given the chance of delivering a positive surprise. Truly it was a big surprise when the players who looked more like model students from a all-boy-school grabbed the audience with their power-drill-like riffs. The energy of the show was carried thruout despite the few rare quieter moments. The otherwise relaxed band sometimes forced themselves in to being slightly over-energetic, but the music flowed forward with a direct looseness. Blanket's music could be labeled as grunge, but that would be as un-inventive as stealing candy from a child and it would also put down this already devalued genre. There were plenty of originality in the band's music although some Pearl Jam influences could be heard thruout the show - mostly because the singer-guitarist at times sounded exactly like Eddie Vedder. Blanket left the room in a vibe of perky melancolism and this was a good place for Poor Thing Lily to continue...
[original printed version]
Entuudestaan minulle täysin tuntematon Blanket sai mahdollisuuden yllättää positiivisesti. Yllätys olikin kova, kun poikakoulun mallioppilailta näyttävät soittajat tempaisivat mukaansa keikan alussa katuporariffeillään. Keikan energisyys pysyi yllä harvoista suvantovaiheista huolimatta. Muuten luonnollisen rento yhtye sortui välillä hienoiseen teennäisylienergisyyteen, mutta soitto rullasi suoraviivaisen irtonaisesti eteenpäin. Blanketin musiikkia voisi helposti kuvailla grungeksi, mutta se olisi yhtä helppoa kuin tikkarin varastaminen pikkutytöltä ja halventaisi tätä muutenkin aliarvostettua musiikkityyliä. Yhtyeen tyylistä löytyi omaperäisyyttäkin vaikka Pearl Jam -vaikutteet kuuluivat läpi keikan - lähinnä siksi, että laulaja-kitaristi kuulosti paikoitellen lähes identtiseltä Eddie Vedderin kanssa. Blanket lopetti oman osuutensa pirteän melankolian rajamaille, ja tästä Poor Thing Lilyn oli hyvä jatkaa. ...
She Has Nothing MP3 Review
MPXREVIEW.COM on January 29th 1999 reviewed our song "She Has Nothing", which they most likely found from our page at the excellent MP3.COM site. The original review can be found here. We don't know the writer, but it's fun reading anyways.
She Has Nothing
by Blanket
Blanket, from Finland, describes its music as "slightly angry", but this description under-states this band's ability to project its jagged angst across the world. Many will be glad to know that the fiery spirit of Punk is living well in Finland: "She Has Nothing" is a fractious roller-coaster ride through the dynamic ranges of gender-warfare - two minutes and eight seconds of pure headlong rush into an empty bed of final, terrifying isolation.
Lead singer Fidel has a powerful voice that switches on and off between corruscating rasp and undulating, crooning smoothness - the effect is jarring - almost as if the singer was at war with himself. The band buzzes, halts, and smashes itself into a desolate corner that's emblematic of what inferior bands would have contented themselves to state far more simplistically: Love Sucks.
Think Ramones + Dictators + Sex Pistols, Marshallized, compressed, and accelerated to the point of singularity. Blanket cites Frank Sinatra and George Orwell among its influences - I'm not sure that Old Blue Eyes would approve of the mention, but I can easily imagine "She Has Nothing" playing in the head of Winston Smith while shackled in Room 101.
The classic line in She Has Nothing? "This Bites It!".
"1" Reviewed
SOUNDI (1/99), another great Finnish rawk magazine reviewed our first demo in their demo review section (DemoEfekti). Click here for the original review.
[again a loose translation]
From the litany of style descriptions found in the letter enclosed along the demo I picked up the term post-grunge which pretty much sums up what Blanket's music is all about. The guitar buzzes with conviction - almost too much in the first tune, since it's soundscape becomes slightly amatour-like. Otherwise the guitar sound is cool. The songs rank in the higher middle-class. Overall implementation OK and the whole package stays in tact well. A promising first display.
[original text]
Saatteen tyyliluonnehdinta litaniasta poimin maininnan post-grunge, joka aika hyvin kuvaa mistä tässä on kyse. Kitara pörisee erittäin antaumuksella - ekassa biisissä jopa melkein liikaakin, sillä sen soundimaailmasta tulee aavistuksen amatöörimäinen. Muuten kitarasoundi on makea. Biisit vahvaa keskitasoa. Toteutus OK ja paketti pysyy hyvin kasassa. Lupaava ensinäyttö.